oon sunnuntaista asti viettäny noin 5 tuntia illassa katsoen supernaturalia ja musta tuntuu että mun aivot on kohta sulaa mössöä. onneks en oo luuseri yksin, vaan pari muutakin löytyy.
lisäksi voisin kertoa eläneeni nyt reilut ½ vuotta ilman internetiä omassa kodissa, ja alkaa tulemaan seinä vastaan. on niin paljon asioita, jotka yksinkertaisesti on vaan helpompi tehdä netistä käsin ! jos perjantaina lykästäis ja jaksaisin viimein hommata itelleni netin bäkkii. toisaalta koska oon jo nyt elämätön luuseri, niin mikä mä sit oon?
ps. oon aika huono ja unohdan aina ottaa kameran mukaan kun lähden johonkin, joten haistanpas tässä vitut ja yritän ryhdistäytyä. koska loppujenlopuksi mun elämä on niin pirun mielenkiintoista, että kaikki haluu kuitenkin kuulla kuvien kera, kuinka herään aina jostain muualta kun omasta kotoa. jännää kun kaikki on yhtäkkiä hommannut omat asunnot ja säästyn siivoomiselta sotkemalla muilla.
menin ostamaan perunoita, mutta päädyin ostamaan hiusvärejä. sit kipitin nopeesti takas kauppaan, mutten kyennyt pelastamaan hiuksiani vaan nyt viihdyn hetken oranssi tukkaisena.
mun elämässä on vähän muutosten aika. ensin olin siitä todella surkeena ja ahdistunut. parissa päivässä mun ajatukset on kuitenkin vähän selkeytyneet, ja oon ymmärtänyt ettei tää ole mulle mikään maailmanloppu, vaan lähinnä uusi alku. mun elämä ei tulekaan kokemaan mullistavia muutoksia, vaikka ensin ajattelin niin. menetin mulle tärkeitä ihmisiä, ja oon tehnyt voitavani. jos en saa anteeksi/anna itse anteeksi, mun elämä ei siihen pääty. mulla on edelleen rakastavia ystäviä ympärillä ja tukemassa muo.
mä ymmärrän miksi yksi ihminen on mulle vihainen, mutta muita ihmisiä en käsitä. oon jotenkin aina kuvitellut ystävien tällaisessa tilanteessa olevan puolueettomia, tai ainakin kuuntelevan molempien osapuolien versiot tapahtuneesta ennen kenenkään puolelle asettumista. oon kuitenkin tyytyväinen että osa päätti olla ihan puolueettomia, eikä hylkää muo vain koska en humalassa mieti tekemisiäni tai seuraamuksia.
mä myönnän tehneeni typerästi miettimättä toisten ihmisten tunteita ja oon siitä äärettömän pahoillani. jos voisin palata ajassa taakse päin, mä koittaisin olla olematta niin saatanan ajattelematon. mä ansaitsen vihat päälleni yhdeltä ihmiseltä ja paheksuntaa ehkä muiden suunnalta~ mutta mun mielestä oikea ystävä ei hylkää koska satutin yhtä yhteistä ystävää. ja sen halusin vain sanoa.
anyway kyllä mä tästä yli pääsen ajallaan, eikä mun elämä ratkaisevasti muutu yhtään huonommaksi. moikataan kun tavataan~ tai mä moikkaan, te voitte mulkoilla muo pahasti jos niin haluutte. muistakaa että osa meidän ystävistä on yhteisiä edelleen, ja tuun välittämään teistä jatkossakin ihan yhtä paljon kun nyt. eiköhän jouduta toistemme naamoja vielä näkemään.
vaikka nyt ehkä sain vaikuttamaan siltä ettei paskaakaan kiinnostais niin voin vakuuttaa että rakastan teitä. mut hyvät jatkot, on mullakin oikeus olla vähän vihainen tietyille ihmisille.
ps. suomeksi: en hyväksy sitä että ollaan valmiit valitsemaan kahdestä ystävästä vain toinen, ja toiselle käännetään kokonaan selkä. mä tiedän että oon joskus tehnyt paskasti myös muille, ja luulin että ne asiat on selvitetty. tää mun mielestä kuitenkin todistaa ettei vanhoista kaunoista oo päästy eroon. olisitte toki voinu jutella niistä mulle suoraan. uusimpaan tapaukseen liittyen: olisitte voineet kysyä myös mun version tapahtuneesta.
